jäljet ● silmät ● suunnat ● +

tästä kaikesta tuntuu olevan paljon kauemmin kuin hieman yli kaksi vuotta.
vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kiehtovaa, aivan kuin kelaisi silmiensä edessä pätkiä elokuvasta jonka on unohtanut nähneensä.
täytyy olla varovainen. yleensä innostun penkomaan liikaa ja jään lopulta haahuilemaan omituiseen irralliseen haikeaan tilaan,
ihan kuin unohtaisin itseni sinne jonnekin, menneeseen.


------------------------------------------------------------------------------------------



tänään oli mitääntekemättömyyspäivä
ja juuri siksi ehkä niin ihana
 
heräsin T:n asunnosta, mittasin kuumeen, jumitin, tiskasin 
poljin tokkuraisena kauppaan ostamaan aamupalaa
maleksin take away -kahvin ja muovipussin kanssa kirjaston taakse
luin ja mutustelin omenapuun alla väistellen ampiaisia
siirryin aurinkoiselle penkille kylmetyttyäni varjossa
kävin musiikkiosaston vessassa ja lainasin lisää levyjä
sain puhelun anttilan mieheltä, kameroita on taas varastossa, menin ja ostin
kuljeksin takaisin kirjaston pihalle lukemaan ja musta mies istui seuraan
juttelin sitten sen kanssa aika kauan niitä näitä ja yritin saada selvää aksentista
se opiskelee suomessa kivimieheksi ja haaveilee hyvästä työstä,
rahasta ja mustasta vaimosta jolla on nice big ass ja perheestä sen kanssa
nyt se vaan on fucked up ja pelaa kotonaan shakkia tietokonetta vastaan 
viimein kyllästyin, lähdin enkä antanut puhelinnumeroani
poljin jo läntisen hautausmaan ohi, mutta käännyin takaisin 
muistin paikan, vaikka viime kerrasta oli melkein kaksi vuotta
istuin hiekalle ja aloin jutella
ja kun olikin jo hämärää ja joka paikka puutunut
kiitos kun kuuntelit, nähdään taas  
vaikka mitä muutakaan se olisi voinut kuin kuunnella
sehän on kuollut 


------------------------------------------------------------------------------------------


PS. mitääntekemättömyyspäivän määritelmä on selvästi muuttunut mielessäni aika radikaalisti vuosien kuluessa. nykyään mitääntekemättömyyspäivä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä edes poistu asunnostaan. ei sitä, että herää jostain muualta kuin kotoa, pyöräilee kilometrikaupalla, käy kaupassa, lukee kirjaa, viettää aikaa ulkona, käy kirjastossa, ostaa kameran, juttelee tuntemattomalle ja käy hautausmaalla.
(vielä joskus olen taas se tyttö, jolle tuollainen toimeliaisuus tuntuu ihanalta mitääntekemättömyydeltä.)

Tunnisteet: joskus, kirjoitus

psst, muita postejani löydät selaamalla otsikon alla olevaa valikkoa.

tästä kaikesta tuntuu olevan paljon kauemmin kuin hieman yli kaksi vuotta.
vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kiehtovaa, aivan kuin kelaisi silmiensä edessä pätkiä elokuvasta jonka on unohtanut nähneensä.
täytyy olla varovainen. yleensä innostun penkomaan liikaa ja jään lopulta haahuilemaan omituiseen irralliseen haikeaan tilaan,
ihan kuin unohtaisin itseni sinne jonnekin, menneeseen.


------------------------------------------------------------------------------------------



tänään oli mitääntekemättömyyspäivä
ja juuri siksi ehkä niin ihana
 
heräsin T:n asunnosta, mittasin kuumeen, jumitin, tiskasin 
poljin tokkuraisena kauppaan ostamaan aamupalaa
maleksin take away -kahvin ja muovipussin kanssa kirjaston taakse
luin ja mutustelin omenapuun alla väistellen ampiaisia
siirryin aurinkoiselle penkille kylmetyttyäni varjossa
kävin musiikkiosaston vessassa ja lainasin lisää levyjä
sain puhelun anttilan mieheltä, kameroita on taas varastossa, menin ja ostin
kuljeksin takaisin kirjaston pihalle lukemaan ja musta mies istui seuraan
juttelin sitten sen kanssa aika kauan niitä näitä ja yritin saada selvää aksentista
se opiskelee suomessa kivimieheksi ja haaveilee hyvästä työstä,
rahasta ja mustasta vaimosta jolla on nice big ass ja perheestä sen kanssa
nyt se vaan on fucked up ja pelaa kotonaan shakkia tietokonetta vastaan 
viimein kyllästyin, lähdin enkä antanut puhelinnumeroani
poljin jo läntisen hautausmaan ohi, mutta käännyin takaisin 
muistin paikan, vaikka viime kerrasta oli melkein kaksi vuotta
istuin hiekalle ja aloin jutella
ja kun olikin jo hämärää ja joka paikka puutunut
kiitos kun kuuntelit, nähdään taas  
vaikka mitä muutakaan se olisi voinut kuin kuunnella
sehän on kuollut 


------------------------------------------------------------------------------------------


PS. mitääntekemättömyyspäivän määritelmä on selvästi muuttunut mielessäni aika radikaalisti vuosien kuluessa. nykyään mitääntekemättömyyspäivä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä edes poistu asunnostaan. ei sitä, että herää jostain muualta kuin kotoa, pyöräilee kilometrikaupalla, käy kaupassa, lukee kirjaa, viettää aikaa ulkona, käy kirjastossa, ostaa kameran, juttelee tuntemattomalle ja käy hautausmaalla.
(vielä joskus olen taas se tyttö, jolle tuollainen toimeliaisuus tuntuu ihanalta mitääntekemättömyydeltä.)

Tunnisteet: joskus, kirjoitus